Kesä taittumassa syksyyn. Hieman pelottaa miten selviän taas pimeän kauden yli,mutta selviäväthän kasvitkin, miksen siis minä? Matalalla profiililla kuitenkin talvikausi mennään, kummasti tahtoo sekä mieli että keho hyytyä valon puutteessa. Tiukan paikan tullen pitänee (jos jaksaa, viitsii ja jos on rahaa) olla ei-ekologinen ja matkustaa viikoksi jonnekin valoisampaan ja lämpimämpään...Egyptissä vaan vieläkin niin epävakaata.

Pitkä loma on takanapäin ja työn renkutus alkoi taas. Kiitän kyllä tilipussista ja siitä että aika ajoin koen itseni hyvinkin tarpeelliseksi tässä yhdyskuntapalveluksessani, mutta erinäiset epämiellyttävät työhön liittyvt ilmiöt mielelläni luovuttaisin pois vaikka jonkun robotin haltuun.

Loman suurin anti oli se, että ainakin hetkeksi opettelin taas pitämään puoliani. Keväällä kadotin itseni ja viimein loman loppupuolella löysin taas kadottamani. Sain elämäni ja kotini takaisin tai oikeammin otin. Puutarha, se missä kasveja kasvaa etupihalla ukonkorkuisina ryteikköinä, on vielä raivaamatta. Toivon lämpimiä syyspäiviä viikonlopuiksi ja työviikolle iltoja jolloin jaksaisin puutarhan asioihin paneutua. Minun työni uhkaa olla rosvo joka vie voiman muun elämän elämiseen työpäivän jälkeen siitä huolimatta että monin keinoin yritän näitä asioita tasapainottaa. Todennäköisesti kyse on paitsi ikääntymisestä myös siitä että työmäärä kertakaikkiaan on liiallinen ja kasvaa koko ajan rypistelyistäni huolimatta. Kukaan muu ei idä tässä taistelussa minun puoliani kuin minä itse. Ja haukutkin siitä että kaikkien ihmisten kaikkiin tarpeisiin ein ole tässä, heti ja nyt ehtinyt vastata, saan vain ja ainoastaan minä. Joskus mietin ettäehkä jonain päivänä jollekullehuonosti käyttäytyvälle saatan sanoa rauhallisesti: Minä eroan tästä työstä ja tällä sekunnilla. Näkemiin. Jättäisin siihen sitten pohtimaan että kukahan nyt ne haukkumiset kuuntelee ja kuka ne palvelukset antaa. Kuulostaa lapselliselta mutta saattaisi jonkun jutun joskus mukavsti katkaista. Mie siis liki kystä kyllä vaikka työpäiviä takana vasta kaksi. Mutta oisko niin että ensimmäinen päivähän on pahin hirressäkin.