..että en totisesti halua tehdä töitä kun olen vuosilomalla ja muutenkin taistelen työssä jaksamiseni kanssa. Viisi vuotta vielä jäljellä ja aikomus se kunnialla tehdä. Juuri eilen kävin työterveyshuollon lääkärillä ja itkeä vollotin siellä vaikka tarkoitus ei ollut. Tänään kuin harjoituksena ei-sanan sanomiselle tuli naapurin rouva pimputtamaan ovikelloa paperinippu kädessään ja halusi minulta aisantuntijan neuvoja johonkin ...kerroin että nyt ei sovi, olen lomalla ja taistelen työssä jaksamiseni kanssa ( nyt se sitten onkin koko naapuruston yhteinen asia kohta, vuan haitanneeko tuo) joten voisiko hän soitelle työpaikalleni niille henkilöille jotka ovat siellä nyt töissä. Naapuri sanoi ymmärtävänsä mutta että hän ajatteli että näin olisi helpompaa. Niin varmaan olisikin ollut hälle mutta ei mulle. Kukaan muu kuin itse ei pidä näissä asioissa minun puoltani, ei kanna huolta jaksamisestani muut kuin minä itse. Huonoa omaatuntoani siitä että olin kovasydäminen maapuri joka ei edes tuttavan/naapurinkauppaa toista nyt auttanut. Kylmää kun ajattelenkin mihinkä hommaan olisin yksityishenkilönä vapaa-ajallani sotkeentunut (ja oisko ollut sitten viimeinen kerta...ei varmaan)  jos olisin ollut avulias aatu. En ollut. Hyvä minä oikeastaan, apuahan naapuri saa kun soittaa sinne missä ihmiset sitä nyt työkseen antavat jos voivat.