Puutarhassani sataa ja on melkein koleaa, tai ainakin niin kuvittelen. Mieli on apea,luoja tietää miksi ja ainakin turhaan. Harvennusvaihe kasvustossa alkoi nyt tavanomaista aikaisemmin, koska on sopivan sateista kaiveluun vailla huolen häivää siitä että jäljellejäävät juuristot kuivuisivat. Itse asiassa ihan kätevää. Kuunliljat, jättipoimulehti, saksankirveli, lipstikka, sormustinkukan ja tulikukan ensi vuonna kukkiavat taimet saivat tuntea lapion kosketuksen. Osa harvennuksista lähtee uusiin koteihin muodollista korvausta vastaan ja osan laitan sitten joskus paremmalla ajalla taloyhtiän laajenevaan yleiseen ja yleisesti hyväksyttyyn kukkapenkkiin. Kompostiin ja kaatopaikalle ei vielä siis juuri mitään, vaan uutta kasvua luomaan entisessä kasviolomuodossansa.

Puutarhan (tai oikeastaan se on vain pieni piha) uudesta olomuodosta ei ole tarkkaa suunnitelmaa muuta kuin että vanhoja kasvustoja harvennan ihan reilusti (leivävät taas parissa vuodessa viidakoksi), ehkä joku kulkevainen laji saa lähteä kokonaan muuanne, vaikka takapihan puolivilliin maastoon. Muutama käytävälaatta sallimaan liikkumisen kasvien välissä ja se vähäinenkin nurmikko saa lähteä kokonaan pois. Näin kuvittelen syntyvän entistä kauniimman puutarhan, semmoisen mikä on sopivan kurinalainen rivitalon pihaan.

Haaveilen suuresta oikeasta puutarhasta (siis jossain muualla), jossa on hedelmäpuita, marjapensaita, kasvimaa, kunnon kompostit ja kukkia sekä tilaan kaiken maailman kokeilulle. Vielä ehtisin sellaisen jonnekin perustaa ja katsoa sen muotoutumista (vanhat puutarhat ovat parempia kuin uudet järjestyksessä olevat), ehtisin ennen kuin itse maadun tai laitetaan tuhkaksi. Siis kaiken todennäköisyyden perusteella näin, muutoinhan mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus ja sen kanssa sitten eletään.

Mielelläni vaihtaisin ajatuksia mistä vain muiden vanhenevien puutarhureiden kanssa, mie tosin vain harrastelijasellainen, mutta mikään ei ole ehkä ollut minulle niin tärkeää kuin puutarhan hoito (tai ehkä omat lapset kuitenkin, ja nyt lapsenlapsi), eikä sekään ole kovin tärkeää. Lohdullinen ajatus ankeuden keskellä.